Harleyn kisatili auki

Sunnuntaina Järssillä järjestettiin seuran sisäiset esteratsastuksen harjoituskilpailut. Harley ja Sanna lähtivät urhoollisesti tähtäämään kohti 70cm rataa. Mukaan lähtivät kisahoitajat Ada ja Rossu sekä allekirjoittanut kameramiehenä ja hevosenomistajana.

Hartsa nuuskuttaa Adan naamaa - vai toisin päin?

Radan kävelemisen ja verkkailujen jälkeen oli aika ryhtyä tositoimiin. Ja tosissaan Sanna toimimaan joutuikin.

- nyt vois sanoo, et aikamoinen työvoitto!
- joo, sait aika hyvin vääntää joka esteelle :D
- ensimmäinen meni hyvin, mut sitte alko ongelmat. Kauhee hiki!

Mitään ei siis annettu ilmaiseksi, mutta kunnialla selvittiin loppuun saakka ja sijoituksena oli neljäs yhden pudotuksen jälkeen 2. vaiheen ajan ollessa 53.11.

Nyt harjoitukset jatkuu ja rutiinia alle haetaan syksyn tulevista kisoista. Luokkana olkoon toistaiseksi se 70cm, jotta yli päästään kampeamalla vaikka pysähdyksistä :D

- Maija

"Siis eksä Maija ottanu mitään harjaa mukaan?"

"Tosta vasempaan, sitte toi okseri ja siitä tonne"

Kyl ny o kiva pan valjai hevosil...

.. sano Turkulainen ravimies, kun "jälkeen"-kuvia ladon edustalla napsi. Klo 12.00 kännykän kalenteri piipitti muistuttamassa ladon siivoustalkoista, joista oli Marinkan kanssa sovittu aiemmin viikolla. Sanna oli kutsuttu paikalle molempien toimesta, Ada äitinsä patistamana ja Tiina ajautui joukkoon täysin sivullisena uhrina satuttuaan "käväisemään" tallilla sopivaan hetkeen.

Kesällä valettu betonivahvike ladonlattiaan aiheutti kärryjen joukkopaon ympäri Valmennuskeskuksen tiluksia ja jätti jälkeensä epämääräiset tavararöykkiöt ladon pihaan, kun tavaraa piti siirrellä pois irrotettavien lattialankkujen tieltä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten before, in progress ja after -kuvia, olkaa hyvä:

Kärryparkki.

"Toi lava tosta tonne ja toi pöytä tosta tohon"

Entinen väliseinäke.

Puretun lattian jäämistöt.

Yhtä jos toista matkanvarrelle tippunutta.

Lato sisältä.

Ja toiseen suuntaan.

Työnjohtajan tuumaustauko.

Maija, Tiina ja pressullinen heinää matkalla loppusijoitukseen.

Sanna, Ada ja luudat.

Rehulava uudessa kodissaan.

Rimmerimies viimeistelee.

Piha jälkeen.

Kaikki kärryt sisällä.

Tila uudelle heinäkuormalle valmiina.

Jo kelpaa valjastella.

Ja alkavalla viikolla tehdään lisää parkkitilaa Valmennuskeskuksen pihaan, kun varaosan virkaa toimittanut pakettiautonraato noudetaan vihdoin ja viimein pois nurkista. Olemme onnellisia!

- Maija

Mölylaukat 2011

- Maija onks meil jeesusteippii? 
- Ei taida olla
- Voi paska, ei me sit voida korjata mun housui.

Rikkinäisistä housuista huolimatta Valmennuskeskus Huuhtanen pakkasi kamat kasaan ja suuntasi kohti Siippoon harjoitusrataa. Alkamassa oli vuoden (ehkä kahdenkin) odotetuin kohokohta, Tuusulan hevosystäväinseuran järjestämät Mölyravit. Mukana olivat ensimmäistä starttiaan ajaneet Oiva (7v) ja Maija (29v), astetta rutinoituneemmat kuskit Marinka ja Sonja sekä omistajapuolta edustaneet Mirva ja Eeva ja apukätenä Kata. Hevoskantaa edustivat ponit Kaija&Lissu, kylmäverilähdössä elämänsä ensimmäiseen starttiin ilmoitettu Suikun Allu (16v), uraansa aloitteleva Aatu ja 5 vuotta starttaamattomien lähdössä Mamma.

- Se mikä unohtu kyydistä, ni sitä ei ainakaan Siippoon harjoitusradan myymälästä osteta.
- Ei, mut aina voidaan käydä siinä Nykästen myymälässä.

Ennakointi auttoi ja saimme kuljetuskaluston parkkeerattua puomin viereen ja apinalauman pois kyydistä. Marinka ja Kata kävivät noutamassa Lissuponin Petrin luota muun porukan valjastaessa päivän päätähtiä valmiiksi.

Suunsoitto kilpakumppaneille alkoi luonnollisesti jo hyvissä ajoin ennen lämmitystä, olihan Valmennuskeskuksen ykköstykki mukana ja voitto kotona jo ilmoittautumisvaiheessa. 

17.30 kokoonnuttiin perinteiseen ohjastajapalaveriin, jossa kerrattiin säännöt ja muistutettiin hyvästä kilpailuhengestä. Mukana oli paljon ensikertalaisia ja jännitys oli käsin kosketeltavissa.

- Äiti saaks siel ohittaa?
-Joo Oiva, saa siel ohittaa :)
- Mä voitan ne kaikki.

Ensimmäisenä radalla edustivat Oiva Lissu-ponin kanssa ja Sonja Kaijan kanssa. Elämänsä ensimmäistä starttia ohjastanut Oiva oli yhtä hymyä startista maaliin saakka. Kaijalle Mölkkärit toimi enemmänkin viimeistelyhiittinä lauantain koitokseen Turun poniraveissa.

- Tää laukkas kaks kertaa, mut ei kerrota kenellekään.
- Tääki laukkas.

Kolmanteen lähtöön oli kerätty valtaisat suorituspaineet, olihan kyseessä Mamman ja allekirjoittaneen ensimmäinen ja viimeinen yhteinen startti. Lähtölistojen ilmestymispäivästä asti Sonjalle ja Aatulle oli tehty selväksi, että voittoa on tästä lähdöstä turha lähteä tavoittelemaan, kakkossijasta saa taistella vapaasti.

- Aika komeen lähtölaukan otti toi mun varsa tossa.
- Joo, ja siis jos tää vaan ei ois laukannu molemmilla kierroksilla tonne takakaarteeseen, ni vitsi me oltais voitettu tää lähtö. Oli niiiin lähellä.

Voiton mentyä sivu suun, siirtyivät suorituspaineet Valmennuskeskuksen ainoasta voitosta Allun ja Marinkan niskoille. 16-vuotias Suikkulainen siirtyi suoraan ratsastuskentältä ensimmäiseen montéstarttiinsa.

- Jaaha, siellä se laukkaa nyt takasuoralla.
- Joo ja kato näköjään joutuu ihan kävelylle asti ottaa että saa alas. 

- Tää on just niin tätä, ku meidän ainoa toivo on jossain *tun Ranskassa.
- Niih, onneks se tulee kohta kotiin.

Valmennuskeskus Huuhtanen haluaa kiittää lämpimästi Tuusulan Hevosystäväinseuraa mahtavasta perjantai-illasta. Kiitos kaikille vapaaehtoisille työmyyrille, yleisölle ja tietysti paikalla olleille hevosille taustajoukkoineen. Tavataan taas vuoden kuluttua!

- Maija

Valokuvia (vaikkakin Valmennuskeskuspainotteisia) vapaasti kuvauskohteiden ja hevosten taustajoukkojen kopiotavissa löytyy Facebookista.

Viimeistelyt Mölyraveihin

Tällä viikolla on suoritettu Mamman kanssa viimeistelyjä perjantain Mölyraveihin. Tiistaina noudettiin emäntä laitumelta, lyötiin kenkään ja ajettiin syksyn peruskuntotreenit. Eilen hiitattiin ottamalla muutama täpäkkä veto kotiradalla ja tänään käydään vähän palauttelemassa maastoköpöttelyllä.

Perjantaille napsahti lähtörata 1, joka tällaiselle kärkipaikalla juoksemaan tottuneelle tähdelle onkin se paras paikka. Ajotaktiikkana mailin matkalle on napata heti terävästi keulat, heittää ohjat pois käsistä ja antaa Mamman painella sen minkä singeristä irtoaa. Takakaarteen puut antavat sopivasti suojaa kaarrelaukkaamiselle, joka toivottavasti saadaan aina aisoihin ennen etusuoran ja näköyhteyden aukeamista.

- Maija

Pökän kisahaasteet

Sanna ja Pötkö osallistuivat sunnuntaina Pikkupihlajassa järjestettyihin koulukisoihin kahdessa luokassa (C-merkki ja KN-Special). Ja kuten truuraiderilla aina, mukana oli kunnon taustajoukko, eli logistiikkapäällikkö/loimitusvastaava Eeva ja raipankannattelija/henkinen tuki (vai henkinen sählä?) Sonja sekä paparazzina ensimmäiseen luokkaan ennättäneenä allekirjoittanut.

Ainoa haaste Pökän suoriutumisessa taisi olla aamuinen lastausepisodi, joka sekin oli unohtunut jo kisapaikalta kotiin lähtiessä. Muilta osin hommat sujuivat mallikkaasti, kuten kuuluukin. Pökä oli HIENO! Ja jos kisoissa olisi valittu Miss Ratsastajatar, kruunu olisi takuuvaramasti painettu Sannan kutreille, niin tyylikkäänä parivaljakko edusti Valmennuskeskusta :)

- Maija

Truu raider.

Truu kilpaponi.

Oodi Rossulle - hevosenhoitajien aateliselle

Mamma ja Rossu kesällä 2010

Sain Rossun perintönä pari vuotta sitten tehtyäni kaupat Mammasta. Rossu oli hoitanut Mammaa jo jokusen vuoden Valmennuskeskuksessa ja vaikka nimi vaihtui paperissa, ei ollut mitään syytä olla jatkamatta hommia kuten siihenkin asti.

Melko pian sai alkunsa käsite "Rossupäivä", joka tarkoitti pääsääntöisesti tiistaita ja torstaita, jolloin sain itse huilailla hyvällä omalla tunnolla tallilta Rossun hoitaessa pullaponin liikuttamisen. Kun itse käperryin sohvalla peiton alle, teki Rossu Mamman kanssa tuntikaupalla töitä kentällä. Joka tiistaipäivä, joka torstaipäivä, joka Rossupäivä. 

Eräänä tihkuisena ja syksyisenä torstai-iltana poikkesin tallilla seitsemän maissa. Hevonen seisoi tarhassa ja Rossua ei näkynyt missään. Manasin nykyajan epäluotettavat teinit sinne missä pippuri kasvaa ja mutisin, että mitenköhän usein tätä sitten oikein tapahtuu, että täällä hevosta ei liikuteta vaikka on toisin sovittu, että voisi sitten edes ilmoittaa ettei pääse, niin tulisin itse käymään. Muutaman minuutin päästä ovi aukesi ja märkä mutta hyväntuulinen Rossu astui sisään talliin. Pihasta ei kuulunut auton ääntä eikä näkynyt valoja. Ja selityskin siihen löytyi, kun Rossu kertoi juuri kävelleensä 4 kilometriä vesisateessa juna-asemalta tallille. Niin juuri, neljä kilometriä. Vesisateessa. Tallille ratsastamaan minun hevostani, jotta minä saisin pötkötellä sohvalla. Eipä ihan hetkeen muistu mieleen edellistä kertaa, kun olisi tehnyt mieli vajota yhtä paljon maan alle. Toivottelin mukavaa iltaa ja poistuin paikalta.

Mamman lisäksi Superhoitajan hommiin on kuulunut tietysti Musan ratsastaminen ja maastoreissut tallin ravureilla. Eipä ole tarvinnut koskaan kahdesti pyytää, pääsiskös Rossu ratsastelemaan. Aina on löytynyt aikaa, vaikka viisi muutakin tallia on koittanut Rossua houkutella omakseen. Valmennuskeskus on kuitenkin vienyt voiton :) Välillä on lähdetty pää kainalossa lääkäriin, mutta aina se on saatu kiinnitettyä takaisin ilman suurempaa aivokapasiteetin menetystä. Tietynlainen valopäisyys on ollut Rossun ominaispiirre aivan aikojen alusta asti, joten en usko muutaman ratsastusonnettomuuden muuttaneen tilannetta suuntaan jos toiseen.

Eipä tullut Mammasta ratsua, vaikka miten töitä sen eteen olisi tehtykin ja kun Musa loukkasi jalkansa ja lähti viettämään äitiyslomaa, kauhukseni kuulin, että Rossu on ostamassa omaa hevosta. Omaa hevosta?? Miten meidän sitten käy? Loppukesä on kierretty katselemassa vaihtoehtoja ja salaa toivon, ettei sopivaa löydy koskaan ;) Toivon mukaan Rossusta riittää palanen Mammalle ja Hartsalle jatkossakin. Laukkareenit ja estehyppelyt ovat sen verran kaukana omasta mukavuusalueesta, että niihin kaivataan osaavaa apua vielä pitkään. Jos jostain syystä hoitajanpesti jossain vaiheessa päättyy, toista ei tule.

Korvaamaton - arvokas, ei korvattavissa oleva.
Priceless - Something so valuable it can never be sold for any price, often used as hyperbole for something with extremely high value.

 Rossu <3


- Maija

Syksy on saapunut Valmennuskeskukseen

Kuin varkain vilahti ohi elokuu Valmennuskeskuksessa. Arki on iskenyt voimalla niin työelämään palanneille kuin opiskelijoillekin. Syksyn sateet ovat saapuneet, ensimmäinen säilöpaali korkattu ja hevoset siirtyneet yöpymään sisälle.

Kaikenlaista sitä on elokuun aikana kuitenkin ehtinyt tapahtumaan. Ravihevoset ovat startanneet, vierailleet klinikalla ja hiitillä tasaisen tappavaan tahtiin ja ratsut ovat aloittaneet henkisen ja fyysisen valmentautumisen syksyn kisakoitoksiin. Harleystä on alkanut puhkeamaan esteratsun piirteitä ja suunnitelmissa olisikin sekä Sannalle että Rossulle estekisoja myöhemmin syksyllä. Oma tavoitteeni on edelleen siellä raviohjelmassa ja 40cm esteessä. Kotikentällä pojalta on taittunut jo 120cm, saas nähdä miten kisoissa suu pannaan. Sannasta on kuoriutumassa jo sen luokan lainaratsastaja, että tässä suunnitellaan kisareissuja kahdella hevosella; "Pienet luokat sitte Pökällä ja isot Harleyllä, samalla reissulla kato" :)

Sanna ja Harley 120cm

Marinka palkitsee Marinka-ajoa Kankaanpäässä.

Koko kesän Marinkaa ympäri Suomea kuskanneet tuomariharjoittelut tulivat päätökseensä 15.8 kun Marinka tentti itsensä ravikilpailutuomariksi ensimmäisenä kurssiltaan. Tuomariharjoittelun päättyminen ei tietenkään tarkoita, että reissaaminen päättyy, päinvastoin, matka se vaan jatkuu.

Rossu on saanut täystyöllistettyä itsensä hevosen ostopuuhissa. Etelä-Suomi on kierretty ja vähän Vironkin puolella käväisty, eiköhän se helmi sieltä vielä vastaan tule, kun pidetään malttia matkassa :)

Eevan ja Aatun reenit jatkuu kohti syksyä ja seuraavana etappina on viikon kuluttua ajettavat Mölyravit. Näillä näkymin Valmennuskeskus edustaa Siippoon harjoitusradalla ainakin Mantan, Aatun ja Allun voimin. Mirva ja Eeva luottavat lainaohjastajiin Sonjan hypätessä Aatun kärryille ja Marinkan ohjastaessa Allun tiukkaan kamppailuun kärkisijoista viisi vuotta kilpailemattomien sarjassa. Samalla matkalla nähdään myös allekirjoittanut Mantan kanssa, voittamassa, kuinkas muuten.

Talliin on myös saatu uutta vahvistusta, kun uusi Tiina ja Pommi muuttivat taloon. 2-vuotias komea oripoika on ehtinyt hurmaamaan jo koko tallin emännät.

Tiina ja Harley.

Hulipappa on nauttinut eläkepäivistä ja pitkistä maastolenkeistä (sen tallin alkuperäisen) Tiinan kanssa. Tiina nähtiin tänään myös vierailevana tähtenä Harleyn kanssa kentällä ja jotenkin jäi sellainen kutina, ettei tainnut olla viimeinen kerta tälle parivaljakolle :)

Kaikenkaikkiaan elämä Valmennuskeskuksessa rullaa eteenpäin omalla tutulla painollaan. Jos syksyn sateet ja pimenevät illat saavatkin ajoittain miettimään miten tulevasta pitkästä talvesta taas selvitään, on takana ihana, pitkä, kuuma kesä muistoineen ja naurunremakoineen. Niihin hetkiin palaamalla jaksaa taas.

Ja mikä parasta, ollaan taas kuukauden lähempänä sitä hetkeä, kun saadaan meidän ikioma maailmanmatkaaja kotiin Ranskasta <3

Anna ja suuri maailma.

- Maija

Olipa kerran pieni paha noita, känkkäränkkä nimeltään...

Mitä lähemmäs viikonloppu on vyörynyt, sitä pahemmalla tuulella olen ollut. Tänä aamuna molemmat jalat oli vääriä jalkoja nousemiseen ja laadukkaasta seurastani heti aamutuimaan annoksensa saanut isäntäkin pakeni golffaamaan heti tilaisuuden auettua. Päivä on siis aika pitkälti edennyt yksin mököttäessä. Ja mistäkö moinen känkkis on peräisin? No osansa varmasti tekee maanantaina alkava arki - kesä Valmennuskeskuksen Puuhamaassa on ohi ja toimiston seinät kutsuu seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Mutta suurin syyllinen löytyy siitä, että Valmennuskeskus on hiljenentynyt viimeiseksi lomaviikonlopukseni. Kuten aiemminkin todettua, tallilla käymisessä yksinään ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. Kuviohan on varsin tuttu - pienet jäät vei valtaosan väestöstä Tampereelle Kuninkuusraveihin, pienet häät vei Eevan toiselle puolelle Suomea ja yksi niistä seitsemästä tallista vei Rossun kisahoitajaksi koko viikonlopun ajaksi.

Lähdin kuitenkin sitkeästi tallille suunnatakseni Harleyn kanssa ratsastustunnille. Eikä aikaakaan, kun Hartsa pesupaikalle päästyään köhäisi kerran. Ja köhäisi toisen kerran. Ja köhäisi kolmannen kerran. Ja köhäisi.. no, tajusitte varmaan. Eipä muuten ainakaan päivä siinä kohtaa parantunut!! Ei auttanut kuin työntää kuumemmittaria hevonperseeseen, heittää satula selkään ja lähteä radalle pyörähtämään, että mikä siellä kurkussa kutittaa. Kuumemittarin näyttäessä 37,6, nenän tuupatessa vain pienimuotoista kirkasta eritettä ja yskösten jäätyä ravissa yhteen, suuntasimme kentälle. Naapurin Marin ridatunti oli pieni askel ratsutädin uralla, valtava harppaus fiiliksen nostattajana! Ja kun loppukäpsyttelyiden jälkeen kaarsin Harri Potterilla tallin pihaan, kaartoi sinne myös kuin tilauksesta Mirva, joka oli lähdössä Allun kanssa maastoilemaan. Ei muuta kuin uutta hevosta alle ja Puolimatkantien metsään; töihin joutui kesän toiselta seksilomaltaan alkuviikosta kotiutunut Manta. Uskollisen Wintecin kyydissä oli lupsakka matkustella lauantai-illan auringossa. Ja sinne jonnekin metsäpolun varteen jäi loputkin pahasta mielestä.

.. mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran vuodessa..

Ps. Tulkaahan kotiin sieltä maailmalta jo!

-Maija

Valmennuskeskuksen uudet säännöt

Näihin sääntöihin on kaikkien Valmennuskeskuksessa vierailevien tutustuttava:

1. Käytävät lakaistaan jatkossa pois päin seinistä - ei seiniä kohti.
2. Pesupaikalla veden käyttäminen on kielletty.
3. Hevosten tuominen sisätiloihin on sallittu ainoastaan hätätapauksissa.
4. Hätätapauksia varten hevoset tulee opettaa kakkaamaan karsinan keskialueelle. Koulutusvaiheessa olevien tottelemattomien hevosten omistajien vastuulla on järjestää ympärivuorokautinen vartiointi, jotta mahdolliset seinälle kakkimiset saadaan eliminoitua ja vahinkojen jäljet välittömästi siivottua.
5. Käytävän seiniin nojailu, räjähtävien hillomunkkien syöminen ja shampanjapullojen ravistaminen on kielletty.
6. Suojapuvun käyttö on pakollista vierailijoille ja suositeltavaa myös Valmennuskeskuksen vakiokävijöille.

Tallin kalkitsemisoperaatio 2011 on saatu päätökseen. Kiitos Sanna, kiitos Rossu ja kiitos minä.

- Maija

Piha ennen.

Piha jälkeen.

Pökän karsinanovi ennen.

Pökän karsinanovi jälkeen.

Hulkkiksen karsinanovi ennen.

Hulkkiksen karsinanovi jälkeen.

Harleyn yksiö jälkeen.

Rojektia pukkaa

Allekirjoittaneen kesäloma on kääntynyt loppupuolelle ja hyvä niin, viikon päästä pääsee jo töihin huilaamaan. Mutta sitä ennen Puuhamaassa painetaan täysillä loppuun asti, eli viimeiset kesäksi sovitut projektit väsätään kuntoon.

Tällä viikolla ykköstyöllistäjä on ollut tallin kalkitsemisoperaatio. Työnjohdollisissa tehtävissä on toiminut talonmies M. Hakala, yksityiskohtiin on paneutunut pensselisetä ja artesaani S. Pietikäinen ja esivalmisteluista on vastannut yökastelija R. Lehmusto. Rahoitus projektiin on haettu P. Huuhtanen Ry:ltä. Työryhmän tuntemukset ovat vaihdelleet tiistaina alkaneen projektin aikana innostuksesta epätoivoon ja tuskasta onnellisuuteen. Tiistaina totesimme, että talli kalkitaan jatkossa kerran vuodessa. Keskiviikkona sovimme, että talli kalkitaan joka toinen vuosi, pahimmat paikat kerran vuodessa. Torstaina päätimme, että kerran kolmessa vuodessa riittää kyllä aivan hyvin. Tänään optimismi heräsi jälleen ja sovimme, että katsomme ensi kesänä miltä tallissa näyttää ja päätämme urakan uusimisesta sitten :D Vielä huomenna vedetään kahteen karsinaan toinen kerros ja sunnuntaina saadaan koko tallin käyttöaste palautettua sataan prosenttiin.

Ja jottei puuha loppuisi kesken, tehtiin tänään pellolta pois loput heinät. Mukana operoimassa olivat Sanna, Rossu, Marinka, Pasi, Ada, allekirjoittanut ja uusimpana tulokkaana Valmennuskeskukseen tiensä löytänyt "Mitään en hevosista tiedä, mutta nyt opin"-Kristiina, joka joutuikin  kovan paikan eteen vakituisen traktorikuskimme lähtiessä töihin - Kristiina nimittäin nakitettiin rattiin muiden heitellessä paaleja kyytiin. Hyvin näytti Kallion asukilta homma sujuvan!

Tuleva viikko ei näytä hellittämisen otteita, sen enempää helteiden kuin kiireidenkään osalta. Etenkin
Allun ja Hulkkiksen kalenterit näyttää vilkkailta. Pappakerholaiset pääsevät opetusmestareiksi, nimittäin alkuviikosta Valmennuskeskukseen saapuu kaksi "ratsastusleiriläistä" muutamaksi päiväksi ja loppuviikosta tutustumaan tulevat uudet vuokraajat Karo ja Viivi. Valmennuskeskuksessa väki lisääntyy ja pidot jatkuu yhtä hulvattomina, kuin tähänkin asti!

- Maija

Yksin vai yhdessä?

Kysyttäessä tavalliselta hevosharrastajalta mikä harrastuksessa on parasta, löytyy vastausten kärkipäästä useimmiten mm. tulosten saavuttaminen hevosten kanssa, ajan viettäminen ulkoilmassa ja eläinten kanssa touhuaminen. Meiltäkin nämä kaikki löytyy, mutta ehdottoman kärkipaikan Valmennuskeskuksessa vie seura. Suorastaan käsittämätöntä, millainen joukko valioyksilöitä yhteen talliin voi mahtua! Nauru raikaa tallin käytävillä ja Rinkelin taukopenkillä joka päivä.

Istuin viikonloppuna tallin edessä yksin. Mirva, Sonja ja Anna oli ulkomailla, Marinka raveissa, Rossu yhdellä niistä seitsemästä tallista, jossa käy meiltä salaa, Sanna vähän jäissä ja Eeva pienissä häissä. Ja kyllä se vaan niin on, että eihän siinä tallilla käymisessä ole kertakaikkiaan mitään järkeä ilman näitä ympärillä olevia ihmisiä.

Sanna ja Pökä.

Tänään onneksi tasapainotettiin tilanne keräämällä koko lössi kokoon (ulkomaankävijöitä lukuunottamatta). Pökä ja Hartsa kävi ratsastuskentällä, Aatu ja Allu radalla ja Heikki ja Kaija (kuivaksi jääneellä) uintireissulla.

Onneksi näitä päiviä on huomattavasti enemmän, kuin viikonlopun kaltaisia. Siis tulla nyt tallille, hoitaa ja liikuttaa oma hevonen muille puhumatta ja muiden kanssa aikaa viettämättä ja lähteä kotiin?? Siis... Voiko sellaiseenkin sopeutua?

- Maija

Marinka ja Harley.

Puominkantaja.

Aatu ja Eeva, Allu ja Ada.

Pyykkipäivä

Kun puhelin soi ja luurin toisesta päästä kysytään "Onks sulla tälle päivälle jotain projekteja? Pestääks hevosauto sisältä?", niin eihän siihen ole olemassa kuin yksi oikea vastaus. JOOO!!

 Maijalla ja Marinkalla oli pyykkipäivä. Kuvat kertokoon tarinan.

Apua, tää laukkaa!!!!

Eilen vietettiin ehkäpä vuoden kuuminta päivää lämpömittarin näyttäessä kolmeakymmentä lähes koko päivän. Mirva taktikoi ratsastamalla Allun jo aamupäivällä ja Sanna taas oli tyytyväinen Pökän pirtsakkuuteen päivemmällä. Marinka sai meikäläisen yllytettyä yölliselle hiekkakuopparatsastukselle ja pakkasimme Heikin ja Hartsan autoon puolen kymmenen maissa illalla. Myönnettäköön, että moni asia jännitti; mitä Hartsa sanoo autoista, puskista pomppivista jäniksistä, pysynkö kyydissä, saanko hevosen pysähtymään jne. sillä emme ole vielä kertaakaan maastoilleet edes kotosalla. Tulta päin, sanoi mummo lumessa. Ja hengissä selvittiin.

Heikki on aina ollut reipas poika etenemään, joten jo alkuverkkailussa tahti oli selvä: Heikki kävelee edellä ja me koitamme ottaa parivaljakkoa kiinni. Heikin nöpöhölkkäillessä Hartsa vaihtoi askellajin pyytämättä jo laukalle. Eihän meikäläinen moiseen sponttaaniin tahtimuutokseen ollut lainkaan valmistautunut, joten looginen(?) ratkaisu tilanteeseen on luonnollisesti kiljua vähäsen, "Apua, tää laukkaa!!!". "Istu alas ja nauti kyydistä", kuului vastaus edeltä.

Ensimmäiseen nousuun tultiin vähän rapsakkaa vauhtia ja elämäni vilistessä silmieni ohi elokuvaraidan tavoin, päätin, että urani maastoilijana/hiekkakuopparatsastajana/laukkaajana/ehkä ylipäätään missään metriä korkeammalla on ohi. Mielestäni myös ilmaisin sen selkeästi ja kuuluvasti edelläni menevälle ratsukolle ("Mä tipun - Etkä tipu - Mä kuolen - Etkä kuole - Mä en ikinä tuu tota mäkeä enää - Höpö höpö, mennnään tosta alas"), mutta muutamaa minuuttia myöhemmin löysin itseni jälleen kuopan pohjalta keräilemästä itseäni uuteen koitokseen. Ensi kerralla pitää teipata kamera kypärään, nyt nauhalle saatiin vain jälkitunnelmia:

45 minuuttia myöhemmin olimme edelleen köpsyttelemässä pitkin metsäpolkuja, kun kuulimme jostain metsän siimeksestä koiran haukuntaa, kauheaa kiroilua ja huutoa: "Kuka v##*$ teidät on tänne käskenyt ratsastamaan, painukaa v##*$n vähän s##*$n lujaa". Olimme törmänneet paikalliseen kylähulluun. Edellisessä risteyksessä näkemämme piikkilanka-aidat ja "Täällä vartioin minä"-kyltit antoivat kyllä uumoilla, että jotain vastaavaa voisi olla edessä :D No, emme olleet kenenkään pihassa emmekä muutenkaan rikkoneet jokamiehenoikeuksia  ratsastaessamme, mutta eipä näistä asioista tietenkään lauantai-iltana 23 tienoissa kiinnosta huutavan eukon ja haukkuvan taistelukoiran kanssa jäädä keskustelemaan :D

Hengissä selvittiin. Ensi viikolla uusiks. Turvaliivikaupan kautta. Ja loppukäynnit eri reittiä.

-Maija