Mitä lähemmäs viikonloppu on vyörynyt, sitä pahemmalla tuulella olen ollut. Tänä aamuna molemmat jalat oli vääriä jalkoja nousemiseen ja laadukkaasta seurastani heti aamutuimaan annoksensa saanut isäntäkin pakeni golffaamaan heti tilaisuuden auettua. Päivä on siis aika pitkälti edennyt yksin mököttäessä. Ja mistäkö moinen känkkis on peräisin? No osansa varmasti tekee maanantaina alkava arki - kesä Valmennuskeskuksen Puuhamaassa on ohi ja toimiston seinät kutsuu seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Mutta suurin syyllinen löytyy siitä, että Valmennuskeskus on hiljenentynyt viimeiseksi lomaviikonlopukseni. Kuten aiemminkin todettua, tallilla käymisessä yksinään ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. Kuviohan on varsin tuttu - pienet jäät vei valtaosan väestöstä Tampereelle Kuninkuusraveihin, pienet häät vei Eevan toiselle puolelle Suomea ja yksi niistä seitsemästä tallista vei Rossun kisahoitajaksi koko viikonlopun ajaksi.
Lähdin kuitenkin sitkeästi tallille suunnatakseni Harleyn kanssa ratsastustunnille. Eikä aikaakaan, kun Hartsa pesupaikalle päästyään köhäisi kerran. Ja köhäisi toisen kerran. Ja köhäisi kolmannen kerran. Ja köhäisi.. no, tajusitte varmaan. Eipä muuten ainakaan päivä siinä kohtaa parantunut!! Ei auttanut kuin työntää kuumemmittaria hevonperseeseen, heittää satula selkään ja lähteä radalle pyörähtämään, että mikä siellä kurkussa kutittaa. Kuumemittarin näyttäessä 37,6, nenän tuupatessa vain pienimuotoista kirkasta eritettä ja yskösten jäätyä ravissa yhteen, suuntasimme kentälle. Naapurin Marin ridatunti oli pieni askel ratsutädin uralla, valtava harppaus fiiliksen nostattajana! Ja kun loppukäpsyttelyiden jälkeen kaarsin Harri Potterilla tallin pihaan, kaartoi sinne myös kuin tilauksesta Mirva, joka oli lähdössä Allun kanssa maastoilemaan. Ei muuta kuin uutta hevosta alle ja Puolimatkantien metsään; töihin joutui kesän toiselta seksilomaltaan alkuviikosta kotiutunut Manta. Uskollisen Wintecin kyydissä oli lupsakka matkustella lauantai-illan auringossa. Ja sinne jonnekin metsäpolun varteen jäi loputkin pahasta mielestä.
.. mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran vuodessa..
Ps. Tulkaahan kotiin sieltä maailmalta jo!
-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti