Yksin vai yhdessä?

Kysyttäessä tavalliselta hevosharrastajalta mikä harrastuksessa on parasta, löytyy vastausten kärkipäästä useimmiten mm. tulosten saavuttaminen hevosten kanssa, ajan viettäminen ulkoilmassa ja eläinten kanssa touhuaminen. Meiltäkin nämä kaikki löytyy, mutta ehdottoman kärkipaikan Valmennuskeskuksessa vie seura. Suorastaan käsittämätöntä, millainen joukko valioyksilöitä yhteen talliin voi mahtua! Nauru raikaa tallin käytävillä ja Rinkelin taukopenkillä joka päivä.

Istuin viikonloppuna tallin edessä yksin. Mirva, Sonja ja Anna oli ulkomailla, Marinka raveissa, Rossu yhdellä niistä seitsemästä tallista, jossa käy meiltä salaa, Sanna vähän jäissä ja Eeva pienissä häissä. Ja kyllä se vaan niin on, että eihän siinä tallilla käymisessä ole kertakaikkiaan mitään järkeä ilman näitä ympärillä olevia ihmisiä.

Sanna ja Pökä.

Tänään onneksi tasapainotettiin tilanne keräämällä koko lössi kokoon (ulkomaankävijöitä lukuunottamatta). Pökä ja Hartsa kävi ratsastuskentällä, Aatu ja Allu radalla ja Heikki ja Kaija (kuivaksi jääneellä) uintireissulla.

Onneksi näitä päiviä on huomattavasti enemmän, kuin viikonlopun kaltaisia. Siis tulla nyt tallille, hoitaa ja liikuttaa oma hevonen muille puhumatta ja muiden kanssa aikaa viettämättä ja lähteä kotiin?? Siis... Voiko sellaiseenkin sopeutua?

- Maija

Marinka ja Harley.

Puominkantaja.

Aatu ja Eeva, Allu ja Ada.