 |
| Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäin |
 |
| sen jo luulin hukkanneeni hyllystäin. |
 |
| Hiukan hämmentyneenä, sitä selailemaan jäin |
 |
| kun nuo vanhat kuvat näin edessäin. |
 |
| Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin |
 |
| nimiä vain koitin kaivaa mielestäin |
 |
| ja valokuvia sinusta ja minusta |
 |
| ne mieleen toivat paljon muistoja. |
 |
| Ja jonkun kauan sitten tapahtuneen tunsin liikuttavan minua |
 |
| kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. |
 |
| Mietin kuinka tosissani, silloin rakastinkaan sinua |
 |
| Mahdatko sä koskaan ajatella minua? |
 |
| Kansiota selailin ja syvemmälle muistoihin |
 |
| kuvat veivät päiviin yhteisiin. |
 |
| Muistatkohan vielä tuota viikonloppua |
 |
| silloin viimein taisin sinuun rakastua. |
 |
| Jonkun kauan sitten tapahtuneen tunsin liikuttavan minua |
 |
| kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. |
 |
| Mietin kuinka tosissani silloin rakastinkaan sinua |
 |
| mahdatko sä koskaan ajatella minua. |
 |
| Löysin yhden otoksen, jossa sua mä suutelen |
 |
| muistaisinpa kuka otti sen. |
 |
| ja yhden kuvan jossa, sä istut autossa |
 |
| hymysi on vastustamaton |
 |
| Jonkun kauan sitten tapahtuneen tunsin liikuttavan minua |
 |
| kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. |
 |
| Mietin kuinka tosissani silloin rakastinkaan sinua |
 |
| mahdatko sä koskaan ajatella minua |
 |
| Kuvat kaikki katsoin näin, niiden valtaan jäin |
 |
| elin uudelleen ne hetket sisälläin. |
 |
| kunnes tyhjän sivun vain eteeni mä sain, suljin kansion ja istuin hiljaa vain. |
-Maija
