Oodi Rossulle - hevosenhoitajien aateliselle

Mamma ja Rossu kesällä 2010

Sain Rossun perintönä pari vuotta sitten tehtyäni kaupat Mammasta. Rossu oli hoitanut Mammaa jo jokusen vuoden Valmennuskeskuksessa ja vaikka nimi vaihtui paperissa, ei ollut mitään syytä olla jatkamatta hommia kuten siihenkin asti.

Melko pian sai alkunsa käsite "Rossupäivä", joka tarkoitti pääsääntöisesti tiistaita ja torstaita, jolloin sain itse huilailla hyvällä omalla tunnolla tallilta Rossun hoitaessa pullaponin liikuttamisen. Kun itse käperryin sohvalla peiton alle, teki Rossu Mamman kanssa tuntikaupalla töitä kentällä. Joka tiistaipäivä, joka torstaipäivä, joka Rossupäivä. 

Eräänä tihkuisena ja syksyisenä torstai-iltana poikkesin tallilla seitsemän maissa. Hevonen seisoi tarhassa ja Rossua ei näkynyt missään. Manasin nykyajan epäluotettavat teinit sinne missä pippuri kasvaa ja mutisin, että mitenköhän usein tätä sitten oikein tapahtuu, että täällä hevosta ei liikuteta vaikka on toisin sovittu, että voisi sitten edes ilmoittaa ettei pääse, niin tulisin itse käymään. Muutaman minuutin päästä ovi aukesi ja märkä mutta hyväntuulinen Rossu astui sisään talliin. Pihasta ei kuulunut auton ääntä eikä näkynyt valoja. Ja selityskin siihen löytyi, kun Rossu kertoi juuri kävelleensä 4 kilometriä vesisateessa juna-asemalta tallille. Niin juuri, neljä kilometriä. Vesisateessa. Tallille ratsastamaan minun hevostani, jotta minä saisin pötkötellä sohvalla. Eipä ihan hetkeen muistu mieleen edellistä kertaa, kun olisi tehnyt mieli vajota yhtä paljon maan alle. Toivottelin mukavaa iltaa ja poistuin paikalta.

Mamman lisäksi Superhoitajan hommiin on kuulunut tietysti Musan ratsastaminen ja maastoreissut tallin ravureilla. Eipä ole tarvinnut koskaan kahdesti pyytää, pääsiskös Rossu ratsastelemaan. Aina on löytynyt aikaa, vaikka viisi muutakin tallia on koittanut Rossua houkutella omakseen. Valmennuskeskus on kuitenkin vienyt voiton :) Välillä on lähdetty pää kainalossa lääkäriin, mutta aina se on saatu kiinnitettyä takaisin ilman suurempaa aivokapasiteetin menetystä. Tietynlainen valopäisyys on ollut Rossun ominaispiirre aivan aikojen alusta asti, joten en usko muutaman ratsastusonnettomuuden muuttaneen tilannetta suuntaan jos toiseen.

Eipä tullut Mammasta ratsua, vaikka miten töitä sen eteen olisi tehtykin ja kun Musa loukkasi jalkansa ja lähti viettämään äitiyslomaa, kauhukseni kuulin, että Rossu on ostamassa omaa hevosta. Omaa hevosta?? Miten meidän sitten käy? Loppukesä on kierretty katselemassa vaihtoehtoja ja salaa toivon, ettei sopivaa löydy koskaan ;) Toivon mukaan Rossusta riittää palanen Mammalle ja Hartsalle jatkossakin. Laukkareenit ja estehyppelyt ovat sen verran kaukana omasta mukavuusalueesta, että niihin kaivataan osaavaa apua vielä pitkään. Jos jostain syystä hoitajanpesti jossain vaiheessa päättyy, toista ei tule.

Korvaamaton - arvokas, ei korvattavissa oleva.
Priceless - Something so valuable it can never be sold for any price, often used as hyperbole for something with extremely high value.

 Rossu <3


- Maija