Olipa kerran pieni paha noita, känkkäränkkä nimeltään...

Mitä lähemmäs viikonloppu on vyörynyt, sitä pahemmalla tuulella olen ollut. Tänä aamuna molemmat jalat oli vääriä jalkoja nousemiseen ja laadukkaasta seurastani heti aamutuimaan annoksensa saanut isäntäkin pakeni golffaamaan heti tilaisuuden auettua. Päivä on siis aika pitkälti edennyt yksin mököttäessä. Ja mistäkö moinen känkkis on peräisin? No osansa varmasti tekee maanantaina alkava arki - kesä Valmennuskeskuksen Puuhamaassa on ohi ja toimiston seinät kutsuu seuraavaksi 11 kuukaudeksi. Mutta suurin syyllinen löytyy siitä, että Valmennuskeskus on hiljenentynyt viimeiseksi lomaviikonlopukseni. Kuten aiemminkin todettua, tallilla käymisessä yksinään ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. Kuviohan on varsin tuttu - pienet jäät vei valtaosan väestöstä Tampereelle Kuninkuusraveihin, pienet häät vei Eevan toiselle puolelle Suomea ja yksi niistä seitsemästä tallista vei Rossun kisahoitajaksi koko viikonlopun ajaksi.

Lähdin kuitenkin sitkeästi tallille suunnatakseni Harleyn kanssa ratsastustunnille. Eikä aikaakaan, kun Hartsa pesupaikalle päästyään köhäisi kerran. Ja köhäisi toisen kerran. Ja köhäisi kolmannen kerran. Ja köhäisi.. no, tajusitte varmaan. Eipä muuten ainakaan päivä siinä kohtaa parantunut!! Ei auttanut kuin työntää kuumemmittaria hevonperseeseen, heittää satula selkään ja lähteä radalle pyörähtämään, että mikä siellä kurkussa kutittaa. Kuumemittarin näyttäessä 37,6, nenän tuupatessa vain pienimuotoista kirkasta eritettä ja yskösten jäätyä ravissa yhteen, suuntasimme kentälle. Naapurin Marin ridatunti oli pieni askel ratsutädin uralla, valtava harppaus fiiliksen nostattajana! Ja kun loppukäpsyttelyiden jälkeen kaarsin Harri Potterilla tallin pihaan, kaartoi sinne myös kuin tilauksesta Mirva, joka oli lähdössä Allun kanssa maastoilemaan. Ei muuta kuin uutta hevosta alle ja Puolimatkantien metsään; töihin joutui kesän toiselta seksilomaltaan alkuviikosta kotiutunut Manta. Uskollisen Wintecin kyydissä oli lupsakka matkustella lauantai-illan auringossa. Ja sinne jonnekin metsäpolun varteen jäi loputkin pahasta mielestä.

.. mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä, tule vain kerran vuodessa..

Ps. Tulkaahan kotiin sieltä maailmalta jo!

-Maija

Valmennuskeskuksen uudet säännöt

Näihin sääntöihin on kaikkien Valmennuskeskuksessa vierailevien tutustuttava:

1. Käytävät lakaistaan jatkossa pois päin seinistä - ei seiniä kohti.
2. Pesupaikalla veden käyttäminen on kielletty.
3. Hevosten tuominen sisätiloihin on sallittu ainoastaan hätätapauksissa.
4. Hätätapauksia varten hevoset tulee opettaa kakkaamaan karsinan keskialueelle. Koulutusvaiheessa olevien tottelemattomien hevosten omistajien vastuulla on järjestää ympärivuorokautinen vartiointi, jotta mahdolliset seinälle kakkimiset saadaan eliminoitua ja vahinkojen jäljet välittömästi siivottua.
5. Käytävän seiniin nojailu, räjähtävien hillomunkkien syöminen ja shampanjapullojen ravistaminen on kielletty.
6. Suojapuvun käyttö on pakollista vierailijoille ja suositeltavaa myös Valmennuskeskuksen vakiokävijöille.

Tallin kalkitsemisoperaatio 2011 on saatu päätökseen. Kiitos Sanna, kiitos Rossu ja kiitos minä.

- Maija

Piha ennen.

Piha jälkeen.

Pökän karsinanovi ennen.

Pökän karsinanovi jälkeen.

Hulkkiksen karsinanovi ennen.

Hulkkiksen karsinanovi jälkeen.

Harleyn yksiö jälkeen.

Rojektia pukkaa

Allekirjoittaneen kesäloma on kääntynyt loppupuolelle ja hyvä niin, viikon päästä pääsee jo töihin huilaamaan. Mutta sitä ennen Puuhamaassa painetaan täysillä loppuun asti, eli viimeiset kesäksi sovitut projektit väsätään kuntoon.

Tällä viikolla ykköstyöllistäjä on ollut tallin kalkitsemisoperaatio. Työnjohdollisissa tehtävissä on toiminut talonmies M. Hakala, yksityiskohtiin on paneutunut pensselisetä ja artesaani S. Pietikäinen ja esivalmisteluista on vastannut yökastelija R. Lehmusto. Rahoitus projektiin on haettu P. Huuhtanen Ry:ltä. Työryhmän tuntemukset ovat vaihdelleet tiistaina alkaneen projektin aikana innostuksesta epätoivoon ja tuskasta onnellisuuteen. Tiistaina totesimme, että talli kalkitaan jatkossa kerran vuodessa. Keskiviikkona sovimme, että talli kalkitaan joka toinen vuosi, pahimmat paikat kerran vuodessa. Torstaina päätimme, että kerran kolmessa vuodessa riittää kyllä aivan hyvin. Tänään optimismi heräsi jälleen ja sovimme, että katsomme ensi kesänä miltä tallissa näyttää ja päätämme urakan uusimisesta sitten :D Vielä huomenna vedetään kahteen karsinaan toinen kerros ja sunnuntaina saadaan koko tallin käyttöaste palautettua sataan prosenttiin.

Ja jottei puuha loppuisi kesken, tehtiin tänään pellolta pois loput heinät. Mukana operoimassa olivat Sanna, Rossu, Marinka, Pasi, Ada, allekirjoittanut ja uusimpana tulokkaana Valmennuskeskukseen tiensä löytänyt "Mitään en hevosista tiedä, mutta nyt opin"-Kristiina, joka joutuikin  kovan paikan eteen vakituisen traktorikuskimme lähtiessä töihin - Kristiina nimittäin nakitettiin rattiin muiden heitellessä paaleja kyytiin. Hyvin näytti Kallion asukilta homma sujuvan!

Tuleva viikko ei näytä hellittämisen otteita, sen enempää helteiden kuin kiireidenkään osalta. Etenkin
Allun ja Hulkkiksen kalenterit näyttää vilkkailta. Pappakerholaiset pääsevät opetusmestareiksi, nimittäin alkuviikosta Valmennuskeskukseen saapuu kaksi "ratsastusleiriläistä" muutamaksi päiväksi ja loppuviikosta tutustumaan tulevat uudet vuokraajat Karo ja Viivi. Valmennuskeskuksessa väki lisääntyy ja pidot jatkuu yhtä hulvattomina, kuin tähänkin asti!

- Maija

Yksin vai yhdessä?

Kysyttäessä tavalliselta hevosharrastajalta mikä harrastuksessa on parasta, löytyy vastausten kärkipäästä useimmiten mm. tulosten saavuttaminen hevosten kanssa, ajan viettäminen ulkoilmassa ja eläinten kanssa touhuaminen. Meiltäkin nämä kaikki löytyy, mutta ehdottoman kärkipaikan Valmennuskeskuksessa vie seura. Suorastaan käsittämätöntä, millainen joukko valioyksilöitä yhteen talliin voi mahtua! Nauru raikaa tallin käytävillä ja Rinkelin taukopenkillä joka päivä.

Istuin viikonloppuna tallin edessä yksin. Mirva, Sonja ja Anna oli ulkomailla, Marinka raveissa, Rossu yhdellä niistä seitsemästä tallista, jossa käy meiltä salaa, Sanna vähän jäissä ja Eeva pienissä häissä. Ja kyllä se vaan niin on, että eihän siinä tallilla käymisessä ole kertakaikkiaan mitään järkeä ilman näitä ympärillä olevia ihmisiä.

Sanna ja Pökä.

Tänään onneksi tasapainotettiin tilanne keräämällä koko lössi kokoon (ulkomaankävijöitä lukuunottamatta). Pökä ja Hartsa kävi ratsastuskentällä, Aatu ja Allu radalla ja Heikki ja Kaija (kuivaksi jääneellä) uintireissulla.

Onneksi näitä päiviä on huomattavasti enemmän, kuin viikonlopun kaltaisia. Siis tulla nyt tallille, hoitaa ja liikuttaa oma hevonen muille puhumatta ja muiden kanssa aikaa viettämättä ja lähteä kotiin?? Siis... Voiko sellaiseenkin sopeutua?

- Maija

Marinka ja Harley.

Puominkantaja.

Aatu ja Eeva, Allu ja Ada.

Pyykkipäivä

Kun puhelin soi ja luurin toisesta päästä kysytään "Onks sulla tälle päivälle jotain projekteja? Pestääks hevosauto sisältä?", niin eihän siihen ole olemassa kuin yksi oikea vastaus. JOOO!!

 Maijalla ja Marinkalla oli pyykkipäivä. Kuvat kertokoon tarinan.

Apua, tää laukkaa!!!!

Eilen vietettiin ehkäpä vuoden kuuminta päivää lämpömittarin näyttäessä kolmeakymmentä lähes koko päivän. Mirva taktikoi ratsastamalla Allun jo aamupäivällä ja Sanna taas oli tyytyväinen Pökän pirtsakkuuteen päivemmällä. Marinka sai meikäläisen yllytettyä yölliselle hiekkakuopparatsastukselle ja pakkasimme Heikin ja Hartsan autoon puolen kymmenen maissa illalla. Myönnettäköön, että moni asia jännitti; mitä Hartsa sanoo autoista, puskista pomppivista jäniksistä, pysynkö kyydissä, saanko hevosen pysähtymään jne. sillä emme ole vielä kertaakaan maastoilleet edes kotosalla. Tulta päin, sanoi mummo lumessa. Ja hengissä selvittiin.

Heikki on aina ollut reipas poika etenemään, joten jo alkuverkkailussa tahti oli selvä: Heikki kävelee edellä ja me koitamme ottaa parivaljakkoa kiinni. Heikin nöpöhölkkäillessä Hartsa vaihtoi askellajin pyytämättä jo laukalle. Eihän meikäläinen moiseen sponttaaniin tahtimuutokseen ollut lainkaan valmistautunut, joten looginen(?) ratkaisu tilanteeseen on luonnollisesti kiljua vähäsen, "Apua, tää laukkaa!!!". "Istu alas ja nauti kyydistä", kuului vastaus edeltä.

Ensimmäiseen nousuun tultiin vähän rapsakkaa vauhtia ja elämäni vilistessä silmieni ohi elokuvaraidan tavoin, päätin, että urani maastoilijana/hiekkakuopparatsastajana/laukkaajana/ehkä ylipäätään missään metriä korkeammalla on ohi. Mielestäni myös ilmaisin sen selkeästi ja kuuluvasti edelläni menevälle ratsukolle ("Mä tipun - Etkä tipu - Mä kuolen - Etkä kuole - Mä en ikinä tuu tota mäkeä enää - Höpö höpö, mennnään tosta alas"), mutta muutamaa minuuttia myöhemmin löysin itseni jälleen kuopan pohjalta keräilemästä itseäni uuteen koitokseen. Ensi kerralla pitää teipata kamera kypärään, nyt nauhalle saatiin vain jälkitunnelmia:

45 minuuttia myöhemmin olimme edelleen köpsyttelemässä pitkin metsäpolkuja, kun kuulimme jostain metsän siimeksestä koiran haukuntaa, kauheaa kiroilua ja huutoa: "Kuka v##*$ teidät on tänne käskenyt ratsastamaan, painukaa v##*$n vähän s##*$n lujaa". Olimme törmänneet paikalliseen kylähulluun. Edellisessä risteyksessä näkemämme piikkilanka-aidat ja "Täällä vartioin minä"-kyltit antoivat kyllä uumoilla, että jotain vastaavaa voisi olla edessä :D No, emme olleet kenenkään pihassa emmekä muutenkaan rikkoneet jokamiehenoikeuksia  ratsastaessamme, mutta eipä näistä asioista tietenkään lauantai-iltana 23 tienoissa kiinnosta huutavan eukon ja haukkuvan taistelukoiran kanssa jäädä keskustelemaan :D

Hengissä selvittiin. Ensi viikolla uusiks. Turvaliivikaupan kautta. Ja loppukäynnit eri reittiä.

-Maija

.. sekä seitsemän Dreamy Boom Boom, Dreamy Boom Boom ulkoa kakkoskamppailuun...

Vallu kävi hölkyttelemässä tänään iltalenkin Mikkelissä. Tonttilan Villen ohjastamana Vallu juoksi loppusuoralle asti jonon hännillä ja otti jälleen kerran jäätävän loppukirin sijoittuen lopulta toiseksi ajalla 16,4. Käy katsomassa lähtö kokonaisuudessaan Tototv:n videokirjastosta.  Tällä kertaa ei syödä voittokakkua, mutta eiköhän yhdet jäätelöt kakkossijan kunniaksi uppoa kuitenkin! Vallun haasteet jatkuu keskiviikkona Vermossa ja äitimuori lähteekin heti huomenna aamutuimaan käväisemään pipetillä. Toivottavasti tälläkin kertaa uusi poikaystävä jää yhden yön suhteeksi, jonka lopputuloksena on kolmas.... samanlainen, kiitos!

- Maija